”Hiukan harmistuneena” siirsin ajokin parkkiruutuun, sonnustauduin haalareihin ja pumppasin hytin pystyyn. Olin tunkeutunut syvälle konehuoneeseen, eikä minusta varmaan näkynyt juuri muuta kuin kengänpohjat etupyörän päällä, kun kuulin tutun äänen tiedustelevan, että mikä on hukassa?
Vääntäydyin ylös moottorin uumenista ja sanoin auton vieressä seisovalle kollegalle, että jäähdytinnesteet lakkasivat viihtymästä moottorissa ja minä tässä vaan selvittelin, että mitä reittiä ne oikein pakenivat. Vesipumpun akselin juurestahan se vesi lorisee, joten ei tässä ole oikein aihetta sen suurempaan omatoimisuuteen. Apua oli saatava paikalle, jos teki mieli vielä matkaa jatkaa.
"en olisi ehkä saanut koskaan tietää..."
Kollega oli pysähtynyt tälle samalle rastille, koska täällä oli hyvä hernerokka ja hän olikin kuulemma menossa rokkaamaan. Sanoin lähteväni kaveriksi, jos hän malttaa odottaa sen aikaa, että saan laskettua asunnon takaisin vaakasuoraan. Poikkesin vielä ruokalaan mennessä soittamassa apua paikalle.
Kun olimme saaneet syötyä, jatkoi kollega matkaa ja minä jäin odottamaan huoltoautoa, joka aikanaan saapuikin paikalle. Vesipumppu ja hihnat saatiin vaihdettua ilman sen kummempia ongelmia. Sitten vaan uudet nesteet pannuun ja taas oltiin baanalla… Jos ei olisi se vesipumppu lauennut, en olisi ehkä saanut koskaan tietää kuinka hyvää hernekeittoa Gräfenhausenin rastilla oli tarjolla.