Kylmästä lämpimään - Vanhan tien aikaan | Kuljettaja.fi
Artikkelit | Blogi
#Ulkomaanliikenne

Kylmästä lämpimään - Vanhan tien aikaan

25.11.2022 | Jarkko Nisula

Heräsin maanantaiaamuna Hollannista Oldenzaalin kylältä Heisterkampin terminaalin pihalta ja kiikutin paperit tulliin. Elettiin suurin piirtein 1980-luvun puoliväliä.

KUVA: JARKKO NISULA

Espanja oli liittynyt vuodenvaihteessa Euroopan passitusalueeseen eikä TIR-Carneteja enää Espanjan liikenteessä tarvittu.

Huolintaliikkeen tytöt eivät kuitenkaan olleet vielä talvella vakuuttuneita siitä, että homma pelittäisi T-papereilla ja olivat laittaneet minut matkaan Carnetin kanssa. Ensimmäinen purku oli  Heisterkampin terminaaliin, joten TIR-Carnetin kanssa touhuttiin nyt siis Oldenzaalin tullissa. Jossain vaiheessa aamupäivää paperityöt oli tehty ja sain tiputettua nyssäkät pois sekä uuden sinetin vetäjän perään.

Seuraava tullaus oli Barcelonassa, jonne saavuin keskiviikkoaamuksi. Olin hiukan huolissani siitä kuinka keikka jatkuisi, jos yleensä jatkuisi, sillä Barcelonan jälkeen olisi vetäjä tyhjä, mutta perävaunu oli vielä täynnä vesisänkyjä. Vesisängyt piti tullata Malagalla, mutta TIR-Carnetista olivat sivut loppu.

"Vaikka maanantai koitti ennen kuin huomasinkaan, niin ehdin kuitenkin viikonlopun aikana lähettää tyttöystävälle postikortin."

Tullissa menikin koko armas päivä. Olin jo luopunut toivosta, että tullaus onnistuisi samana päivänä, kun speditööri vihdoin tuli hakemaan minua. Vetäjän loput tavarat purettiin tulliterminaaliin ja sain Carnetin taas kouraani. Tullissa oli käytetty luovuutta ja surautettu kopiokoneella pari uutta sivua tulliasiakirjaani, jotka oli vahvistettu vielä muutamalla ylimääräisellä allekirjoituksella ja leimalla. Siinä varmaan oli parin virkamiehen päivä hyvin kulunutkin.

Perjantaina Malagan tullissa valokopioilla jatkettu TIR-Carnettini ilmeisesti aiheutti sen verran ylimääräistä päänvaivaa, että iltapäivällä minulle kerrottiin tullauksen jatkuvan maanantaina. Sain onneksi sentään jättää vesisängyt sisältäneen kärryn tullihäkkiin viikonlopuksi.

Alkuperäinen suunnitelma oli ollut purkaa vielä perjantaina vesisängyt ja syöksyä sitten El Ejidoon lastaamaan paluukuormaksi vihanneksia vielä samana päivänä. Nyt tuli kuitenkin suunnitelmiin muutos ja hetken aikaa asioiden tilaa surkuteltuani päätin paremman puutteessa suunnistaa läheiseen suomalaisten suosimaan Torremolinoksen lomakohteeseen viikonlopuksi. Vaikka maanantai koitti ennen kuin huomasinkaan, niin ehdin kuitenkin viikonlopun aikana lähettää tyttöystävälle postikortin.

Kotisuomeen päästyäni kerroin huolintaliikkeen tytöille, että vaikka Barcelonan tullissa oli satoja autoja, niin kellään muulla en TIR-Carnetta nähnyt. Mutta jos sellaista vielä halutaan käyttää, niin sivuja voisi asiakirjassa olla enemmän, ainakin jos tullauksia on monta useassa maassa. Säästyisi todennäköisesti päivä tai pari aikaa ja Espanjan tullilta kopiopaperia.

Kotona odotti hiukan ärtynyt naisihminen, joka kertoi, että postikortteja ei tarvitse enää lähetellä. Ei auttanut vaikka muistutin, että hän oli aiemmin nimenomaan pyytänyt niitä lähettämään. Ihmisellä oli kuulemma oikeus muuttaa mielipidettään, jos hänelle lähetellään kortteja etelän lomakohteista, kun itse joutuu samaan aikaan värjöttelemään pakkasessa lumen keskellä...