Kuljettajan uniapnea - Ranen tarina - osa 1/4

Autonkuljettajan väsymys on merkittävä riskitekijä työ- ja liikenneturvallisuudelle. Tutkimusten mukaan väsymys ja/tai rattiin nukahtaminen saattaa selittää jopa kolmasosan kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista Suomessa. Ammattikuljettajan väsymyksen selittävä tekijä on useimmiten liian vähäinen tai liian huono nukkuminen. Sen yhtenä ja yleistyvänä syynä on uniapnea. Mutta mikä se oikein on ja mitä se merkitsee siihen sairastuneelle? Onko edessä työttömyys vai työkyvyttömyyseläke? Tässä juttusarjassa pureudumme uniapnean syövereihin.

Osa 1. Uniapnea – mutta enhän minä ole niin lihava

Väsyttää, hiotuttaa, potuttaa..

Rane, 56-vuotias autonkuljettaja heräsi taas aamulla yhtä väsyneenä, ellei jopa väsyneempänä kuin nukkumaan mennessään. Tyyny ja lakana olivat märkiä, samoin kalsarit. Rane hikoili yöllä kovasti sekä ylä- että alapäästä. Vaimon mielestä kuorsaus oli vielä pahempi ongelma. Toinen vaimoa ja myös muuta perhettä kiusaava asia oli Ranen lähes jatkuva ärtymys ja pahantuulisuus hänen valveilla ollessaan. 

Iltapäivisin Raneen iski selittämätön väsymys, josta oli vaikea selvitä ottamatta päivätorkkuja. Yöllä ajamista väsymys ei ollut tähän saakka kovin pahasti haitannut, sillä Rane oli oppinut ottamaan parin tunnin iltaunet ennen yötöihin lähtöään. Hän oli myös päässyt pyytämäänsä jakelutyöhön, jossa ei ole kovin pitkiä ajorupeamia kuormausten ja purkausten välillä. Ennen pitkää sekään ei riittänyt, sillä väsymys oli lisääntynyt pikkuhiljaa. Alkuun se oli häirinnyt lähinnä harrastuksia, joihin ei voimia enää piisannut. Nyt väsymys alkoi vaikuttaa jo työhönkin, ja tänä aamuna Ranelle tuli ensimmäisen kerran elämässään mieleen alan vaihto. Se oli kuitenkin niin kova paikka, että ennen sitä hän päätti käyttää viimeisen oljenkorren. Hän varasi ajan työterveyslääkärille. 

Uniapneako - mutta enhän minä ole niin lihava

Väsymystä selittävää sairautta ei löytynyt tutkimuksissa. Niiden jälkeen lääkäri teki kysymyksen, joka olisi pitänyt tehdä heti: ”Miten sinä nukut?” Ja Rane kertoi. Yöunet olivat jääneet jo pitempään viiteen tai kuuteen tuntiin yössä, eikä unen laadussakaan ollut kehumista. Hän heräili vähän väliä, ellei omaan kuorsaukseensa, niin viimeistään aamuyöllä kerran tai pari virtsaamistarpeeseen. Hikoilun tuoma epämukavuuskin sai miehen joskus heräämään. Näitä oireita Rane kertoi pitäneensä vain iän mukanaan tuomina ilmiöinä. Lääkäri puolestaan kertoi oireiden viittaavan enemmänkin uniapneaan.  ”Uniapnea, minussako? Mutta enhän minä ole niin lihava”, protestoi Rane, jonka mielessä kummitteli jo ajokortin menetys ja kortistoon joutuminen. Ranen säikähtäneen ilmeen vuoksi lääkäri katsoi hyväksi käydä asiaa vähän tarkemmin läpi.

Vaikka lääkäri oli aika varma Ranen uniapneasta, vastaanoton yhteydessä tehdyillä tutkimuksilla sitä ei voinut varmuudella todeta. Niinpä Rane lähtikin vastaanotolta lähete uniapneatutkimuksiin kourassaan. 

Seuraavassa osassa – Uniapnea – imuilmaputki tukossa perehdymme ensin uniapnean toteamiseen ja saamme tietää sairastaako Rane sitä. Siitä jatkamme edelleen taudin, erityisesti hoitamattoman, vaikutuksiin ja seurauksiin.