Ylikuormaa - Vanhan tien aikaan

Sain keskellä kesää Ruotsista paluukuormaksi silliä ja lastauspaikka löytyi Göteborgin takaa saaresta lossimatkan takaa.

Oli tosi kaunis päivä, linnut lauloivat ja jonkun kissa tömisteli firman toimiston rappusilla, kun ryhdyimme keskellä pihaa täyttämään täysperän kaappeja kalalla.

Pakastekaappien sisäleveyshän oli siihen aikaan 230 cm. Takaoville nostettiin FIN-lava, jolla oli neljä muovitynnyriä. Sen päälle nostettiin toinen samanlainen lava ja sitten kolmeen pekkaan tungettiin lava paikalleen seinän viereen. Kaikki lavat tulivat pitkittäin kyytiin, mutta tynnyrit tulivat sen verran lavojen reunoilta yli, että kuorma oli tiiviisti seinissä kiinni. Itse asiassa niin tiiviisti, että meillä oli kaikilla hiki päässä ja paidat märkinä, kun viimeinenkin lava oli saatu kyytiin.

"Sain ohjeet valita sellaisen reitin, jonka varrella ei ole kontrollia."

Olin siinä jo lastatessa ajatellut, että nyt saattaa vähän painaa. Käsitys vain vahvistui, kun sain paperit. Kaikki pyörät pysyisivät tällä kertaa vaivatta maassa kiinni. Soitin päällikölle ja kysyin, että mitä tehdään, nyt on painavaa. Sain ohjeet valita sellaisen reitin, jonka varrella ei ole kontrollia.

Tutkin ennen liikkeelle lähtöä huolella kaikki firmasta saamani dokumentit ja päädyin lopulta siihen, että kannattaa taas olla oma itsensä eli hiukan tyhmä. Jätin yhden papereista näkyville ja pistin muut paperit syrjään. Arvoin vielä reitin mielessäni; entten tentten, teelika mentten, hissun kissun.. ja lähdin matkaan. Olin ajellut vasta jonkin matkaa Göteborgin ohi, kun huomasin, etten ollut osannut noudattaa työnantajani ohjeita, vaan ajoin suoraan raskaanliikenteen kontrolliin.

En muista enää kylän nimeä, mutta kun keskustasta lähdettiin ajamaan kotia kohti, oli sen laidalla sellainen nelikaistainen puistotie. Nyt oli reunakaista erotettu poijuilla kontrollia varten ja minutkin valittiin tarkastettavien joukkoon.

Tässä sitä taas oltiin. Virkamies halusi nähdä kiekkoni ja kuorman paperit. Minä ojensin kiekot ja sen yhden paperin hänelle. Helpotus ja hämmästys oli suuri, kun miekkonen ei kysellyt edes rahtikirjaa, vaan ojensi dokumentit takaisin ja toivotti hyvää matkaa, vaikka vaakakin olisi paikalla ollut.

Paperi oli muuten tullin leimalla varustettu vienti-ilmoitus. Siihen oli kyllä merkitty kuorman paino, mutta se oli onneksi nettopaino. Siis pelkät sillit, ei lientä...