11.8.2024 | Autotoday
Vastaan liikenteessä tulee vanha Ford F1. Raskastekoinen, musta ja kovaääninen (lue: tehokas). Pakkohan se on ottaa selvää, millaisesta menopelistä on kyse.
Selvitys vahvistaa, että kyseessä on todellakin autoharvinaisuus: vuonna 1950 käyttöön otettu Ford F1, joka ei kuitenkaan ole lava-auto vaan umpimalli. Harvinaisuus tuotannossa, harvinaisuus tarinaltaan. Kyseessä on nimittäin arvokuljetusautoksi rakennettu Ford, joka palveli 1950-luvulla Yhdysvalloissa mutta joka nyt asuu ja liikkuu Keski-Suomessa.
Mitä on tapahtunut?
– Tämän mallin valmistus aloitettiin USA:ssa 1947 ja lopetettiin 1952. Tämä yksilö löytyi, kun minulla oli haku päällä jenkkiautoon. Kaveri ilmoitti, että nyt sellainen sopiva olisi tarjolla mutta se on romuttamolla USA:ssa. Ollut vuodesta 1955. Ilmoitin kaverille, että laita konttiin. Itse auto maksoi sellaiset reilut 3 000 dollaria, kuljetus Suomeen noin 7 000 euroa. Remontti vei loput rahat, mukana tuli vain yksi ovi varaosana. Mutta tässä se nyt on, auton omistaja, kuski ja fiksaaja Tommi Raivio kertoo.
Kun Raivio alkoi selvittää auton historiaa, paljastui mielenkiintoisia asioita. Auto oli ollut arvokuljetuksessa, tullut ryöstetyksi ja luodinreikiä täynnä joutunut romuttamolle. Hitaita ovat näköjään amerikkalaistenkin kiireet, kun auto yhä vuonna 2015 odotti hylättynä lopullista kohtaloaan. Sellainen ei ole tullut vieläkään, sillä käsistään taitava Raivio laittoi auton ihan uuteen kuosiin.
– Kun auton sain, siinä olivat ikkunoissa kalterit ja sellainen karjapuskuri, jolla voi työntää muita autoja tieltään. Muut ovet kuin kuskinpuoleinen avautuivat vain sisäpuolelta. Hämäykseksi kaikille auton kyljessä kerrottiin sen kuuluvan vihannesvälitysfirmalle. Harvoin sellaisen firman kuljetusautoon kuitenkaan ammutaan 12 millimetrin luodinreikiä, joita auton rungosta löytyi seitsemän, Raivio kertoo ja nauraa.
Löytyi autosta muutakin mielenkiintoista
– Kuollut aavikkorotta, lääketarkoitukseen soveltuva elohopeaputki tyhjänä sekä vuoden 1952 Coca-Cola-pullo.
– Neljä vuotta tätä duunasin. Melkein kaikki yksityiskohdat on laitettu uusiksi. Rattia oli jäljellä puolet, peltejä on oiottu, auto on maalattu, verhoilut tehty sekä auton takaosaan lisätty sohva. Turvavyöt ja radio on lisätty, samoin toinen lasinpyyhkijä. Nyt tässä on ohjaustehostikin, ilman sitä auto oli suhteellisen raskas ohjattava. Moottorin olen rakentanut Chevroletin aihiosta. USA:ssa tätä ei olisi saanut enää rekisteriin, Suomessa minä ajan tällä 3 000-4 000 kilometriä kesäisin, Raivio kertoo.
Ja kun vanhasta, arvokkaasta autosta on kyse, niin joku oli USA:ssa hiffannut, että FORD-logon kirjaimet ovat hintansa väärtti. Niinpä Raivion autossa olivat F ja D jäljellä, O ja R kadonneet. Mutta nyt tuokin asia on tulostimella korjattu.
Ja lopuksi se auton ehkä ihanin yksityiskohta. Usein kuulee, kuinka joku painaa lusikan pohjaan. Raivion autossa se on konkreettisesti mahdollista, sillä kaasupoljin on tehty lusikasta!
– Kun tätä menee tankkaamaan – on muuten melkoinen bensasyöppö – voi olla varma, että kohta tulee joku vanhempi herrasmies kyselemään, että mikäs auto se tämä on, Fordin ylpeä omistaja Tommi Raivio sanoo.
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Lähde: Autotoday | Clas von Bell
