Tuohon ajanjaksoon osui monia mullistuksia; Suomessa oli 1990-luvun alkupuolella historiallinen lamakausi, Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät, Euroopan yhteisöstä kehittyi vuonna 1992 solmitussa Maastrichtin sopimuksessa nykyinen Euroopan unioni. Neuvostoliitto hajosi ja tieto- sekä matkapuhelintekniikat puolestaan kehittyivät huimaa vauhtia.
Navigaattoreista ei oltu siihen aikaan vielä kuultukaan. Jokaisella kuljettajalla oli mukanaan repullinen karttakirjoja ja pienempiä kaupunki- tai aluekarttoja. Neuvoa kyseltiin huoltoasemilta, taksikuskeilta, poliiseilta ja kaikilta muiltakin, jotka vaan kiinni saatiin.
Vielä 1980-luvulla tuli kuljettajan suorittaa rajanylitys aina, kun maa vaihtui. Se oli siihen aikaan useimmissa paikoissa melko monimutkainen toimenpide; kahden maan tulleissa kontrolloitiin kuorman ja ajoneuvojen paperit eli kaikki maakohtaiset kuljetusluvat, tullipassitukset, kuormakirjat ja lastauslistat sekä usein miten myös polttoainemäärä, kokonaismassa, ajoneuvojen rekisteriotteet ja piirturinkiekot. Ja monesti suoritettiin vielä jommankumman tai molempien maiden tiemaksuja. Kuljettajan piti joka rajalla täyttää suuri määrä erilaisia rajanylitykseen, polttoaineenmäärään ja tullipapereihin liittyviä lomakkeita, jotka tietysti joka maassa olivat erilaisia.
1990-luvun alku oli suurten muutosten aikaa myös kansainvälisessä tavaraliikenteessä. Ensin tulivat niin sanotut CEMT-luvat, jotka mahdollistivat suomalaisillekin ulkomaanliikenteen harjoittamisen siten, että jokaiselle keikalle ei auton ja kuljettajan tarvinnut enää hakea vauhtia Suomesta saakka, vaan nämä voitiin pitää Keski-Euroopassa pitkiä aikoja ja lähettää vain puoliperävaunut Suomeen purettaviksi ja uudelleen lastattaviksi.
Seuraavaksi tulivat GSM-puhelimet. Nyt olivat kuljettajat työnantajansa tavoitettavissa vaikka maailman äärissä, eivätkä aiemmin saadut ohjeet olleet enää kivitauluun hakattuja, vaan ne saattoivat vaihtua vaikka viiden minuutin sisällä edellisistä. Tiedonsiirrosta oli tullut reaaliaikaista. Kuljettajien ei ollut enää pakko soitella uusia toimintaohjeita firmojen toimistoilta, huoltoasemilta, baareista, ravintoloista tai puhelinkioskeista.
Suurin muutos tuli kuitenkin vuoden 1993 alussa, kun vuonna 1992 perustettu EU aloitti muodollisesti toimintansa. EU-maat muodostivat silloin yhteismarkkinan ja mm. rajamuodollisuudet näiden maiden väliltä poistuivat. Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja siitä lähtien suomalaisetkin pystyivät harjoittamaan ulkomaanliikennettä koko EU:n alueella ilman tullipassituksia pelkillä rahtikirjoilla.
1980-luvullakin kauppa kävi ja tavara kulki nykyisellä EU-alueella. Usein vaan autonkuljettajasta tuntui, että eri maiden publikaaneilla oli yhteinen tavoite: hankaloittaa tavaran liikkumista. Nämä tarinat kertovatkin kuljettajan arkielämän haasteista ja tapahtumista tuohon maailmanaikaan.