Suomen Kuljetusturva Oy voitti tekijänoikeuskiistan Markkinaoikeudessa

Kuljettaja.fi-mediaa julkaiseva Suomen Kuljetusturva Oy voitti Datadrivers Oy:n nostaman aiheettoman tekijänoikeuskanteen Markkinaoikeudessa 22.5.2025. Markkinaoikeus hylkäsi kaikki Datadrivers Oy:n vaatimukset ja velvoitti Datadrivers Oy:n maksamaan sekä omat että Kuljetusturvan oikeudenkäyntikulut.

Prosessi sai alkunsa tammikuussa 2024, kun Datadrivers Oy lähetti Kuljetusturva Oy:lle asiamiehensä kautta vaatimuskirjeen. Siinä Datadrivers väitti Kuljetusturvan loukanneen sen immateriaalioikeuksia kopioimalla luvatta Linja-autonkuljettajan käsikirjaa, jonka tekijänoikeudet se ilmoitti ostaneensa muutama vuosi aiemmin kirjan tekijältä. Kopiointia Datadrivers väitti tapahtuneen ainakin Kuljetusturvan tuottamassa D1- ja D-luokan ajokorttiopetuksen oppimateriaalissa. Vaatimuskirjeessä uhattiin lähestyä Kuljetusturvan materiaalia käyttäviä oppilaitoksia ja muita tahoja sekä kieltää niiltä po. materiaalin käyttäminen. 

Vaatimuskirjettä seuranneessa palaverissa 16.2.2024 Kuljetusturva kiisti väitetyn kopioinnin ja immateriaalioikeuksien loukkaamisen täysin aiheettomina, mutta tarjoutui kuitenkin sovinnon aikaan saamiseksi muuttamaan materiaalinsa niitä kohtia, joiden Datadrivers Oy osoittaisi loukkaavan tekijänoikeuksiaan. Kuljetusturva ei itse nähnyt vaatimuskirjeessä mainitussa PowerPoint-oppimateriaalissaan minkäänlaista yhtäläisyyttä Linja-autonkuljettajan käsikirjaan.

Datadrivers Oy ei kuitenkaan tyytynyt sovintoesitykseen vaan nosti tekijänoikeuskanteen Markkinaoikeudessa. Kanteessa se pyysi Markkinaoikeutta vahvistamaan väittämänsä tekijänoikeuden loukkaamisen ja kieltämään Kuljetusturvaa jatkamasta tai toistamasta tekijänoikeutta loukkaavaa toimintaa. Lisäksi Datadrivers (jatkossa ”kantaja”) vaati Markkinaoikeutta vahvistamaan, että Kuljetusturva jatkossa ”vastaaja”) on toiminut hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti hyödyntämällä luvattomasti ja korvauksettomasti liiketoiminnassaan sen omistamaa teosta. Lisäksi kantaja vaati Markkinaoikeutta velvoittamaan vastaajan maksamaan tekijänoikeuden loukkauksesta ”kohtuullista hyvitystä” 60 000 euroa ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 10 000 euroa. 

Kanteessa kantaja ei enää väittänyt alkuperäisen vaatimuskirjeensä mukaisesti tekijänoikeuksiaan loukkaavaksi vastaajan D1- ja D-ajokorttimateriaalia, vaan oli vaihtanut sen linja-autonkuljettajan perustason ammattipätevyysmateriaaliksi. Kanneluonnoksessa kantaja väitti vastaajan loukanneen myös sen moraalisia oikeuksia, joita sillä ei ole vaan ne kuuluvat kirjan alkuperäiselle tekijälle. Voidakseen vaatia korvausta myös moraalisten oikeuksien loukkauksesta, myös kirjan alkuperäinen tekijä MA liittyi kanteeseen.  Markkinaoikeudessa kysyttäessä hän ei kuitenkaan edes tiennyt, mitä teoksen moraalisilla oikeuksilla tarkoitetaan.  

Ensimmäisessä kanneluonnoksessa väitettiin hyvin summittaisesti, että vastaajan yli 2700 diaa sisältävä PowerPoint-oppimateriaali olisi kokonaisuudessaan kantajan kirjan muunnelma tai kopio. Vielä Markkinaoikeudelle toimitetun varsinaisen kanteenkin vaatimukset olivat edelleen niin epäselvät ja yksilöimättömät, että Markkinaoikeus vaati ennen asian pääkäsittelyä kantajaa peräti kaksi kertaa yksilöimään ja kohdistamaan vaatimuksensa selkeämmin. Viimeisessäkään Markkinaoikeudelle toimittamassaan täydennetyssä kanteessaan kantajat eivät kyenneet yksilöimään täsmällisesti, miten vastaajan oppimateriaali loukkaa niiden tekijänoikeuksia. Lopullisessa kanneversiossa annettiin Markkinaoikeudelle valittavaksi kolme vaihtoehtoa tekijänoikeuksia loukkaaviksi sisällöiksi. Ensisijaisesti kantajat väittivät vastaajan PowerPoint- materiaalissa olevan noin 1 100 kirjaa kopioivaa diaa. Toissijaisesti niitä olisi hieman alle sata. Ja kolmassijaisesti kirjaa olisi kopioitu vain 28 lyhyessä ilmaisussa. 

Markkinaoikeus sivuutti pääkäsittelyssä kokonaan kantajien kopioiksi väittämät suuret diamäärät, koska kantajat eivät kyenneet yksilöimään niistä mitään kopioitua ja tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä. Pääkäsittelyssä käsiteltiin pääasiassa kantajan kolmassijaista vaatimuskohtaa eli ylempänä mainittuja 28 ilmaisua. Niistä 19 on suoraa lainausta joko lainsäädännöstä tai muista aiemmin julkaistuista lähteistä. Niihin kantajilla ei luonnollisestikaan ole tekijänoikeutta. Jäljelle jäi siis vain muutama ilmaisu, joihin kantajat väittivät omistavansa tekijänoikeudet, ja joita he väittivät vastaajan kopioineen kirjastaan.
Tällaisia ilmaisuja olivat esimerkiksi ”Linja-autonkuljettajan ammatti on asiakaspalveluammatti”, ”Jokainen palvelutapahtuma on aina erilainen”, ”Linja-autolla ajaminen liikenteessä on erilaista kuin esimerkiksi kuorma-autolla” sekä ”Linja-autonkuljettajalta vaaditaan monipuolista ammattitaitoa”. 

Lisäksi on otettava huomioon, että vastaajan käyttämistä ilmaisuista vain osa oli täsmälleen samasanaisia kuin kantajan kirjassa. Kirjan tekijä esitteli oikeudessa vastaajan oppimateriaalin ilmaisuja, jotka hänen mielestään olivat kopioita hänen kirjansa ilmaisuista. Esimerkiksi vastaajan materiaalin lause ”Testaa ja säädä mikrofoni ennen ajoon lähtöä” on hänen mielestään kopio hänen kirjansa lauseesta ”Kuljettajan tehtäviin kuuluu ajoon lähtötarkastuksessa tarkastaa myös mikrofonin toiminta”. 

Jos Markkinaoikeus olisi vahvistanut tämän tyyppisten ilmaisujen tekijänoikeuksien kuuluvan kantajille, se olisi merkinnyt sitä, että niitä ei olisi kukaan muu saanut käyttää kaupallisessa toiminnassa pyytämättä kantajilta lupaa tai merkitsemättä kantajia niiden lähteeksi. Ilmaisut ovat kuitenkin kuljetusalalla ja alan koulutuksissa paljon käytettyjä yleiskielisiä ilmaisuja, jotka eivät ilmennä sellaista omaperäisyyttä ja luovuutta, että ne saisivat tekijänoikeussuojaa. Markkinaoikeus toteaa päätöksessään: Näiden ilmaisujen esittäminen teoksessa ei osoita laatijassa vapaiden luovien ratkaisujen tekemistä, eikä niitä muusta teoksesta irrallaan tarkasteltuina voida pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena. Ilmaisujen muotoilu kuvastaa ennemminkin sitä, että siinä on käytetty tyypillisiä ja varsin yksinkertaisia linja-autonkuljettajakoulutuksen käytännöllistä lainsäädännöstä johtuvaa kielellistä ilmaisutapaa.

Markkinaoikeuden tuomion johtopäätökset: Kaikki Datadrivers Oy:n ja MA:n tekijänoikeuslakiin perustuvat vaatimukset on hylättävä. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukainen kieltovaatimus on perustunut siihen väitteeseen, että Suomen Kuljetusturva Oy olisi kopioinut luvatta ja tekijänoikeuslain vastaisesti teosta Linja-autonkuljettajan käsikirja. Edellä todetusti väitettyä luvatonta kopiointia ei ole tapahtunut, ja kaikki Datadrivers Oy:n teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirjan taloudellisiin oikeuksiin perustuvat vaatimukset ovat tulleet hylätyiksi. Markkinaoikeus toteaa, että Datadrivers Oy ei ole näyttänyt Suomen Kuljetusturva Oy:n jäljitelleen luvattomasti alkuperäistä Linja-autonkuljettajan käsikirjaa, millä perusteella sillä olisi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan oikeus saada Suomen Kuljetusturva Oy:öön nähden vaatimaansa kieltoa.  Edellä todetun perusteella Datadrivers Oy:n vaatimukset sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa on hylättävä.

Datadrivers Oy ja MA ovat hävinneet asian, joten ne on velvoitettava korvaamaan lähtökohtaisesti kaikki Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut. 

Lisäksi kantajat velvoitetiin korvaamaan vastaajalle matkakuluja ja poikkeuksellisesti myös korvausta asian selvittelytyöstä. Yleensä asianomaisten omia työkustannuksia ei oteta huomioon korvauksista päätettäessä.

Tuomiolauselma: Markkinaoikeus jättää tutkimatta Datadrivers Oy:n vaatimuksen 4 (sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa) ja hylkää Datadrivers Oy:n ja MA:n vaatimukset muilta osin. Markkinaoikeus velvoittaa Datadrivers Oy:n korvaamaan Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut 20.074,16 eurolla ja asianosaiskulut 1.382,50 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Markkinaoikeus velvoittaa MA:n korvaamaan Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut 8.603,21 ja asianosaiskulut 592,50 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. 

Kantajat tuomittiin siis maksamaan vastaajalle korvauksia yhteensä 30 652,37 euroa. Niistä kohdistui 70 % Datadriversille ja 30 % MA:lle. Kantajien omat oikeudenkäyntikulut olivat noin 60 000 euroa, joten kustannuksia tästä täysin aiheettomasta riitelystä tuli kantajille yhteensä noin 90 000 euroa. 

Suomen Kuljetusturva Oy toivoo, että tämä sinänsä aiheeton oikeudenkäynti ja sen ennustettavissa ollut tulos puhdistaisi ilmapiiriä ja lopettaisi eri yhteyksissä esitetyt aiheettomat ja perusteettomat syytökset. Kuljetusturva on toiminut vuodesta 2010 alkaen ja se on edelleen valtakunnan ainoa puhtaasti raskaan liikenteen oppimateriaalin tuottamiseen erikoistunut yritys. Se tuottaa itsenäisesti vankkaan kuljetusalan kokemukseen ja osaamiseen perustuvaa laadukasta ja käytännön läheistä oppimateriaalia. Toivottavasti saamme keskittyä jatkossa siihen häiriöttä. Kilpailu on tervetullutta, mutta sen pitää olla rehtiä.