Hajuherne - Vanhan tien aikaan

Ranskalaiset naiset rakastavat hajuvesiä, mutta yksi tapaus oli silti omaa luokkaansa. Siihen aikaan ei vielä kännyköistä tiedetty mitään ja aika usein tuli soiteltua firmoista kuljetusliikkeen toimistolle purkamisen ja lastauksen yhteydessä.

Olin taas kysellyt purun jälkeen puhelinta ja minut opastettiin ala-aulassa olevaan lasiseinäiseen keskusneidin huoneeseen. Ystävällinen naisihminen viittoili tulemaan sisälle. Avasin oven ja taju oli lähteä saman tien. Ymmärsin heti, miksi neitokainen pidettiin terraariossa suljettujen ovien takana. Tämä tyttö ei aamulla töihin lähtiessään sipaissut tuoksua hiukan korvan taakse, vaan todennäköisesti kylpi parfyymissä aamuin illoin.

"Vajaan tunnin sitä kesti. Sitten oli pakko pysähtyä..."

Sain kuitenkin soitettua ja sen jälkeen pakenin pikaisesti paikalta. Tyttönen jäi kaasukammioonsa vilkuttamaan perääni. Ajattelin vielä autolle kävellessä, että olipahan melkoinen käry. Se kun se tuntui edelleen nenässä, vaikka olin jo ulkona. Sama haju seurasi minua vielä autoonkin.

Lähdin liikkeelle ja vasta hetken päästä tajusin, että haju oli tarttunut puhelimesta molempiin käsiini ja toiselle korvalle siinä soittaessa. Neito oli varmaan pessyt puhelimenkin Chanel 5:llä.

Minä siis lemusin kuin ranskalainen rakkauden ammattilainen. Vajaan tunnin sitä jaksoin. Sitten oli pakko pysähtyä ja käydä vesikannun alla peseytymässä ja pestä vielä ratti ja vaihdekeppikin...