Tämä reissu suuntautui Strasbourgin kautta Madridiin. Strasbourgiin oli yksi pieni paletti, joka oli lastattu ”reppuun”. Madridiin olikin sitten täysi kuorma paperia.
"Eivät olleet siellä joka päivä nähneet näitä suomalaisen auto- ja perävaunuteollisuuden tuotteita."
Matka Strasbourgin jälkeen kohti Madridia jatkui Lyonin ja Barcelonan kautta. Barcelonan jälkeen pikkutiellä pitkässä nousussa liikenne yllättäen lähes pysähtyi ja alkoi madella kävelyvauhtia mäkeä ylös. Tämä ei sopinut Sisulle, joka kaikesta kaasujalalla kikkailusta huolimatta päätti vähän väliä kerätä kierrokset tappiin ja pudottaa sitten yhtä-äkkiä takaisin tyhjäkäynnille. Samassa tahdissa tietysti auton keula myös nousi ja laski kuin aallokossa ja tätä jatkui minuuttitolkulla jonon madellessa mäkeä ylös. Syy jonotukseen lopulta selvisi; soltut katsoivat konepistoolit tanassa jokaiseen ohimenevään autoon yhdessä Baskimaahan johtavan tien risteyksessä. Sisuun eivät katsoneet; suut korvissa vaan viittilöivät jatkamaan matkaa.
Loppumatka meni taas hyvin, mitä nyt yhdessä pitemmässä nousussa alkoivat koneen päälle kertyneet öljyt kärytä ja koko taakse jäävä tienoo peittyi harmaaseen savuun.
Tullialueella Madridissa riitti peileissä roikkujia. Eivät olleet siellä joka päivä nähneet näitä suomalaisen auto- ja perävaunuteollisuuden tuotteita.
Näillä vehkeillä oli muuten tapana hiukan savuta talvisaikaan kylmäkäynnistyksen yhteydessä. Kerran pakkasaamuna Helsinkiin tullessa, kun olimme täräyttäneet laivan kannella kaikki kolme Sisua käymään, kuului yhtä-äkkiä la-puhelimesta: ”Anteeksi, mutta voisiko joku kertoa, joko tuo edessä oleva lähti”. Väliähän siihen edessä olevaan autoon ei kuitenkaan ollut puolta metriä…