Napoleon - Vanhan tien aikaan

Tässä kadun laidassa Pariisin liepeillä St. Maurin lähiössä purettiin uskomattomat määrät paperia viikottain 1980- ja 1990-luvuilla. Kerran kun menin purkamaan, oli kärryn perässä neljä lavaa paperia muualle, Pariisista vielä 200 km länteen päin. Ei se yleensä ollut täällä ongelma. Usein kuormat purettiin muutenkin sivusta ja jos ei purettu, niin muutaman lavan pystyi aina nostamaan siksi aikaa aidan viereen jalkakäytävälle.

Firmassa oli portugalilainen varastopäällikkö, jonka pituus oli suunnilleen 150 cm sulka päässä ja joka oli hankkinut itselleen vaaleankeltaisen vanhan pikku Mersun. Mersu seisoi kaiket päivät varaston oven vieressä varjossa ja usein kun tulin paikalle, löysin ukkelin hinkkaamasta autoaan kuivalla rätillä.

Niin tälläkin kertaa. Mutta tällä kerralla varastopäällikkö tuli harvinaisen vastahakoisesti kärryn viereen tiedustelemaan mitä olin tuomassa ja kun näytin, että melkein täysi kuorma olisi, mutta täytyy purkaa neljä lavaa perästä hetkeksi pois tieltä, ei se käynyt millään. Ehdotin, että puretaan sivusta. Ei käynyt sekään. Sitten alkoi jo molemmilla käämi palaa. Meuhkaamisemme huomattiin myös firman toimistossa ja hetken päästä minua jo huudeltiin sisälle puhelimeen. Toisessa päässä lankaa oli joku suomalainen täti UPM:n Ranskan pääkonttorilta.

"Enää ei Napoleonin kanssa kätelty"

Hän kyseli minulta, että mikä ongelma meillä oikein on. Selvitin, että ongelma on portugalilainen Napoleon, joka ei halua tänään tehdä muuta kuin kiillottaa autoaan.

Puhelimesta kuului, että firman lastauslaiturilla ei kuulemma ole tilaa niille muualle meneville lavoille. Kerroin, että ei täällä ole laituria. Niin siis pihalla ei ole tilaa. Ei täällä ole pihaakaan. Täällä puretaan kadulla, mutta jalkakäytävällä on tilaa ja usein ennenkin on muutama lava purettu hetkeksi kadun varteen. No nyt on kuitenkin niin, että ne neljä lavaa on käytävä viemässä Lisieuxiin ensin, kun he eivät suostu muuten täällä purkamaan. Mikäpä siinä sitten muu auttoi.

Seuraavana iltapäivänä olin takaisin St Maurissa 400 km ajolenkin jälkeen. Enää ei Napoleonin kanssa kätelty kuten Ranskassa on tapana; ei silloin, eikä sen jälkeen. Jatkuva meteli oli kyllä aina päällä kuormia purkaessa. Toinen solvasi suomeksi lavalta ja toinen portugaliksi trukista. Toivoin joka kerran, kun kaveri vei trukilla kahta lavaa päällekkäin varastoon, että lavat kaatuisivat oven pielessä nököttävän Mersun päälle. Eivät kaatuneet. Ei aina voi voittaa…