Murheellinen germaani - Vanhan tien aikaan

Ajeltiin kollegan kanssa Saksassa baanalla peräkanaa kohti Italiaa. Minä edellä ja hän perässä. Yhtä-äkkiä liikennevirta alkoi hiljentyä voimakkaasti. Aloin jarrutella ja huusin la-puhelimeen kollegalle varoituksen.

Hetken liikenne mateli suunnilleen kävelyvauhtia, mutta sitten alkoi taas vauhti kiihtyä. Juuri silloin la-puhelimesta kuitenkin kuului kollegan ääni: ”Ajas pientareelle, joku ajoi perääni”.

"Tuulilasi oli halki, lippa poikki ja jäähdytinnesteen lorisivat iloisesti asfaltille."

Kun pääsin ulos autosta, seisoi perässäni kollegan auto ja sen takana näkyi vielä kolmannen yhdistelmän kylkeä. Kävelimme kaverini kanssa hänen perävaununsa taakse ja siellä meitä odotti murheen murtama germaani, jonka upouuden Volvon keulan vasen puoli hohteli kauniisti auringon paisteessa. Koko oikea puoli taas oli painunut puolivälistä keulaa alkaen toistakymmentä senttiä sisään. Tuulilasi oli halki, lippa poikki ja jäähdytinnesteen lorisivat iloisesti asfaltille.

Kollegani katseli hetken ikivanhan perävaununsa umpiruosteista takapuskuria ja totesi sitten helpottuneena, että ”onneksi ei tullut mitään vaurioita, eiköhän lähdetä”. Hän heilautti kättään hyvästiksi sakemannille ja lähti kävelemään autoonsa. Minä näytin vielä käsiään levitelleelle järkyttyneelle peräänajajalle, että kannattaisi varmaan sammuttaa moottori ennen kuin sekin on entinen ja pinkaisin kollegan perään.