Merimatkailua - Vanhan tien aikaan

Nordölinkillä joka liikennöi Itämerellä Malmö - Travemünde väliä, nykyään tosin Finnlinesin omistamana, oli lyhyt ja ytimekäs RoRo-alus kokeilu 1980-luvun lopulla myös välillä Helsingborg – Travemünde.

Kollegani pääsi heti ensimmäiselle vuorolle Helsinborgista. Paatti ei kuitenkaan jaksanut kerralla Traveen saakka, vaan sai matkalla täydellisen blackoutin ja kellui puoli vuorokautta keskellä Itämerta ennen kuin se saatiin herätettyä henkiin.

"Aamuöisellä kaijalla riittikin meteliä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun umpipäissään touhunneet Kaarle XVI Kustaan alamaiset kilpaa kiihdyttelivät kohti aluksen keulaluukkua." 

Minä pääsin toiselle vuorolle muutaman muun suomalaisen kanssa. Tämä reissu alkoi heti hiukan huonosti. Kun paatti lopulta saapui reilusti myöhässä satamaan, yritti kapteeni ilmeisesti aikataulun kiinni kuromiseksi saada kiulunsa vauhdilla rantaan. Ja saikin kyllä; seurauksena tosin oli uusi ilmanvaihtoaukko eli pollarin kokoinen reikä laivan kyljessä.

Alus ei ollut muutenkaan kovin luottamusta herättävän näköinen ja, kun nyt kaijalta näki suoraan autokannelle vaikka keulaluukku oli vielä kiinni, alkoi hieman epäilyttää koko laivamatka. Kyydissä olleet autot ajettiin kuitenkin laivasta ulos ja sen jälkeen kokoontui kylkeen ilmestyneen reiän ääreen joukko laivayhtiön ja sataman henkilökuntaa suunnittelemaan korjaavia toimenpiteitä. Aikaa kului varmasti ainakin tunti. Sitten paikalle saapui iso trukki pala laivaterästä sarvillaan. Ja pian paikalle saatiin myös hitsari saattamaan alus jälleen merikelpoiseen kuntoon.

Muutama auto ajatettiin laivaan autokannelle merenpuolelle, jotta saatiin laiva hiukan kallistumaan ja reikä nousemaan ylemmäksi. Plootua soviteltiin laivan kylkeen hyvän aikaa illan pimentyessä. Sitten hitsarimme asettui trukin piikeille asetetun kuormalavan päälle selälleen ja ryhtyi töihin.

Meidät käytiin hakemassa laivaan syömään. Tapahtuman johdosta laivassa oli vapaa alkoholitarjoilu, mikä ei ollut välttämättä loppuun saakka harkittu homma, kun melkein kaikki autot olivat vielä ulkona. Syystä tai toisesta sillä kertaa kävi niin, että ruokailun jälkeen kaikki suomalaiset lähtivät autoihinsa nukkumaan ja vastaavasti suurin osa ruotsalaisista kollegoista jäi nauttimaan talon antimista.

Heräsin aamuyöllä V8-moottoreiden jylinään ja torvien soittoon. Katselin hetken unen pöpperössä ympärilleni, kun autoja vyöryi ohi molemmilta puolilta torvet soiden. Sitten avasin ikkunat, vedin peilit sisään ja päätin, että en liikauta autoa piiruakaan ennen kuin viimeinenkin muumilaakson asukki on saanut siirrettyä romunsa laivaan. Aamuöisellä kaijalla riittikin meteliä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun umpipäissään touhunneet Kaarle XVI Kustaan alamaiset kilpaa kiihdyttelivät kohti aluksen keulaluukkua. Kun laituri oli tyhjentynyt, kävin vielä tarkistamassa, että laivan kylkeen oli varmasti heftattu lappu ennen kuin ajoin itsekin kyytiin.

Pääsin vielä toisenkin kerran nauttimaan kyseisen laivan kyydistä ennen kuin Nordö-Line päätti lopettaa kyseisen linjan. Silloin ei tapahtunut mitään erikoista, jos ei sitä lasketa, että kaveri, joka ajatti autoja autokannella, olisi väkisin halunnut ajattaa minut rautapilarien välistä, joiden etäisyys toisistaan oli vajaa pari metriä ja otti sitten vielä lämpöä, kun kieltäydyin kohteliaasti ja ajoin pilarien ohi keulaluukulle…