24.10.2022 | Erkki Heiskanen
Linja-autoala on ollut viime aikoina esillä nopeasti muuttuneen henkilöstöpulan vuoksi. Kyse on kaikista työtehtävistä, ei pelkästään linja-autonkuljettajista. Muutokset ovat olleet nopeita ja mittakaavaltaan isoja, tilanne on nyt akuutti. Satoja työpaikkoja olisi heti avoinna. Linja-autovuorojakin voitaisiin lisätä, jos olisi kuljettajia, Hovi pohtii.
Työntekijöitä tarvittaisiin ns. kaikissa liikennetyypeissä, niin isommissa kaupungeissa kuin pienemmilläkin paikkakunnilla. Alueellisesta näkökulmasta tämä on koko Suomen ongelma, kuljettajista on pulaa joka puolella maata. Toki suuremmissa kaupungeissa tilanne on huonompi.
Koronapandemia on aiheuttanut harmia linja-autoyrittäjille ja osansa ovat saaneet myös heidän työntekijänsä. Toimialalla koetaan nyt samat ongelmat kuin muillakin palvelualoilla, joissa toimintaa jouduttiin radikaalisti supistamaan pandemian aikana ja takia. Se pahensi tilannetta, sanoo Hovi.
Korona-aikana pitkäaikaisia työsuhteita on katkennut, henkilöstöä on jouduttu lomauttamaan ja irtisanomaan. Monien kuljettajien on ollut etsittävä uusia töitä, vaihdettava alaa tai kouluttauduttava kokonaan uuteen ammattiin. Heille kaikille olisi nyt käyttöä. Linja-autoliikenteen piristyessä työvoimapulasta kärsivä ala kaipaisi pikaisesti ammattitaitoisia, osaavia ja koulutettuja kuljettajia – niin uusia kuin vanhoja.
Lisäksi pidemmän ajan syiksi nähdään mm. Traficomin viimeisimmässä tehdyssä tutkimuksessa se, että kuljetusalaa ja kuljettajan ammattia ei arvosteta riittävästi ja ammattikuljettajia koulutetaan määrällisesti liian vähän. Linja-autonkuljettajan ammatti ei ehkä ole ihmisten mielissä – eikä mediassakaan – niin kiinnostava ja vetovoimainen ammatti kuin se ansaitsisi olla.
Ikärakenne on myös yksi haasteista. Kuljettajien keski-ikä nousee koko ajan. Nyt se on 49 vuotta. Se on esimerkiksi paljon korkeampi kuin vaikkapa rekkapuolella. Seuraavat vuodet ovatkin suuri haaste. Kokeneita tekijöitä on vaihtanut alaa tai jäänyt eläkkeelle. Tilanne on ollut pitkään se, että kuljettajat ovat keski-iältään siellä työuran loppupuolella. Eläkkeelle on jo vuosia jäänyt enemmän kuljettajia kuin on saatu uusia tilalle.
Nuoria, alle 30-vuotiaita työsuhteisia kuljettajia on tällä hetkellä noin 7 %. Jotain tulisi siis tehdä alan houkuttelevuuden ja nuorten kiinnostuksen lisäämiseksi. Mielikuvan päivittäminen siitä mitä kuljettajan työ on todellisuudessa, voisi tehdä alasta houkuttelevamman. Tänä päivänä puhutaan paljon myös brändäyksestä ja imagosta, joilla on iso merkitys nuorille. Viestiä voisi kirkastaa nuorille lisää esim. some-kanavissa.
Nykyiselläänhän työ linja-autoalalla tarjoaa monipuolisia tehtäviä, eikä palkkatasokaan ole huono. Erityisesti sähköbussien myötä ala teknistyy nyt aivan uudella tavalla. Olemme liikennealalla ilmastopolitiikassa tekojen, ei enää puheiden vaiheessa.
Kyse ei ole yksin linja-autonkuljettajista, vaan kaikista toiminnoista. Entistä enemmän on tekemistä uusien laitteiden, kuten sähkötekniikan kanssa. Erilaisille digitaidoille on siis tarve jo tällä hetkellä ja merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa. Ajoneuvoihin tulee jatkuvasti lisää automaatiota ja avustavaa teknologiaa, joka voisi kiinnostaa ns. uutta sukupolvea, joille nämä ovat jo arkipäivää muutoinkin.
Linja-autoala tarjoaa vakituisen työn ja kilpailukykyisen kokonaispalkkauksen. Työhyvinvointi on hyvällä tasolla ja on näin myös tärkeä kilpailukykytekijä rekrytoinnissa. Ammatillisen koulutuksen sisältöjä olisi syytä tarkastella nykyistä paremmin siten, että se vastaisi työelämän tarpeita nyt ja tulevaisuudessa. Koulutuksen monipuolisuutta ja koulutukseen liittyvää käytännön harjoittelua olisi tärkeä lisätä.
Asiakaspalvelun osaamiseen ja asiakkaan kohtaamiseen liittyvät taidot korostuvat erityisesti henkilöliikenteessä. Myös erilaisten erityisryhmien tarpeet ja heidän kohtaamiseensa liittyvät tiedot ja taidot ovat tärkeitä hallita. Kuljettajien riittävä kielitaito on merkittävä työllistymistä edistävä tekijä. Linja-autoalalla voi luoda oman näköisen työnkuvan kauko-, seutu-, paikallis- ja palveluliikenteessä. Tilausajoliikenteessä näkee Suomea ja Eurooppaa laajemmin. Huomion arvoista onkin, että linja-autonkuljettajalla on hyvät mahdollisuudet laajentaa ammattiosaamistaan ja edetä urallaan yhä vaativampiin ja mielenkiintoisempiin tehtäviin.
Linja-autoalan kannalta tärkeitä rekrytoinnin kohderyhmiä ovat niin työmarkkinoille tulijat, kuin alaa vaihtavat. Tällaisia ovat esimerkiksi varusmieskuljettajina olleet joko suoraan tai lyhyen linja-autopuolen siviilikoulutuksen kautta. Alanvaihtajia voisi löytyä myös kuorma- ja rekka-autopuolelta. Miksei muiltakin palveluammateissa toimivilta aloilta.
Toimialana olemme merkittävä kotouttaja. Huomioitavaa on, että alalle työllistyvät hyvin kaikki ikä- ja väestöryhmät, sanoo Hovi. Joillakin pääkaupunkiseudulla toimivilla yrityksillä on jopa yli kuuttakymmentä kansallisuutta töissä. Se paikkaa kuljettajavajetta.
Onko koulutus liian pitkä, sitäkin voi kysyä. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen sekä kuljetusalan koulutuksen kehittäminen ja pätevöitymisen joustavoittaminen ovat nekin avainasemassa. Tulevina vuosina tarvitaan kaikilta toimijoilta ennakoivaa, määrätietoista ja pitkäjänteistä toimintaa tilanteen hallitsemiseksi, jotta kuljettajien saatavuus ei heikkene.
Logistiikan perustutkinnon linja-autonkuljettaja-tutkinnon suorittanut saa ajaa 18-20 -vuotiaana vain rajoitettua liikennettä, logistiikan perustutkinnon kouluttajat ovat perinteisesti kallellaan tavaraliikenteen puolelle ja esimerkiksi puolustusvoimien D-kortin koulutus on aivan liian vähäinen - miksi näin, Hovi miettii. Pohdinnan paikka tässäkin.
Yhtenä konkreettisena keinona voisi siis joustavoittaa entisestään ammatillista koulutusta ja työssäoppimista. Kuljetus- ja koulutusalan yhteistyön lisäämisessä olisi myös parannettavaa. On olennaista, että aitoja työtehtäviä pääsee tekemään koko koulutuksen aikana, eikä vain koulutuksen lopussa. Alalle hakeutumisen helpottamiseksi on otettu käyttöön esim. jatkuva haku, joka on erinomainen asia.
Tärkeää on huomioida myös se, että toimiala on merkittävä osa huoltovarmuutta. Niinpä tarvitaan riittävä ja toimintavarma linja-autokalusto, kuljettajia ja muuta henkilöstöä ja olemassa olevia linja-autoyrityksiä kriisitilanteiden varalle. Kriisitilanteessa meillä pitää olla valmius saada liikenteeseen 10 000 linja-autoa, joissa on yhteensä vähintään puoli miljoonaa matkustajapaikkaa. Varautumissuunnitelmissa on lisäksi huomioitava toimintavarmuus, käytettävyys ja kyberhyökkäysten vaikutukset.
Hovi toivoo linja-autoliikenteen elpymistä ja matkustajien paluuta takaisin kyytiin. Se turvaisi alan yrittäjien ja työntekijöiden tulevaisuuden sekä auttaisi vihreässä siirtymässä, liikenteen päästöjen vähentämisessä. Linja-autoliikenteen väheneminen puolestaan lisää yksityisautoilun tarvetta, polttoaineen kulutusta ja liikenteestä johtuvia päästöjä.