Likaiset siat - Vanhan tien aikaan

Lastailin yöllä Forssan teurastamolta possunpuolikkaita kärryn täydeltä, ja jatkoin siitä samaa kyytiä aamuvarhaiseksi Helsinkiin purkamaan. Ensimmäiseen purkupaikkaan pääsi sisälle omilla avaimilla ja toiseen saavuin juuri sopivasti, kun siellä tultiin töihin ja varaston ovet avattiin.

Täällä toisessa purkupaikassa oli kovaääninen työnjohtaja, joka kävi aina tarkastamassa joka ikisen porsaan ja nosti yleensä hirveän äläkän, jos niistä löytyi yksikin musta sormenjälki.

Tällä kertaa, pahaksi onneksi, minulla oli perässä kärry, josta oli yksi lihaputki joskus katkennut keulasta ja sen jälkeen siitä putkesta puuttui pysyvästi muutaman metrin pätkä etupäästä. Jäljellä olevan putken etupäähän oli hitsattu lappu stoppariksi. Vanhoista putkista puuttui lukkojakin melkoinen määrä; kyllähän ne possut pysyivät hyvin putkella niin kauan kuin kärry oli täynnä, mutta homma muuttui mielenkiintoiseksi heti, kun osa kuormasta oli purettu.

"Sainkin siis tänä aamuna syleillä suuren osan sioista kahteen kertaan."

Jouduin pahaksi onneksi hieman jarruttamaan kuoppaisella tienpätkällä matkalla toiseen purkupaikkaan ja hyttiin saakka kuului pahaenteistä ryminää, kun porsaat suorittivat joukkopaon putkelta. Siinä vaiheessa alkoi jo puna nousta poskille, kun ajattelin edessä olevia kovaäänisen työnjohtajan kehuja.

Peruutin kärryn laituriin ja menin sisälle. Hyvä puoli oli se, että äänekäs kaveri ei ollut tullut vielä töihin ja huono puoli taas se, että possunpuolikkaita oli pitkin kärryn lattiaa ainakin parikymmentä. Aloin kiireesti nostella porsaita takaisin putkelle. Hetken kuluttua possut olivat takaisin putkella, mutta melkoisessa siivossa kuten kuskikin tämän porsaitten kaulailun jälkeen.

Sen jälkeen aloin siirtää sikoja varastoon, mikä oli täällä työläämpää kuin muissa paikoissa. Tässä firmassa oli nimittäin omat, hieman erilaiset lihakoukut kuin ne yleisesti käytetyt, joita minullakin oli autossa. Jokainen porsaanpuolikas täytyi siis koukuttaa uudestaan.

Uudelleen koukutukseen oli varattu vaijerilla varustettu pieni sähkövinssi, mutta sitä ei kukaan käyttänyt, koska purkaminen olisi sen avulla kestänyt koko armaan päivän. Sen sijaan homma toimi niin, että possu syliin, koukku pois, toinen tilalle ja sitten punnerrettiin vielä possu varaston putkelle. Sainkin siis tänä aamuna syleillä suuren osan sioista kahteen kertaan.

Lopulta olivat kaikki possut varaston putkella ja samalla hetkellä saapasteli yrmy työnjohtajakin töihin. Porsaat olivat siis kerta kaikkiaan siivottomassa kunnossa; ne oli nimittäin kuorrutettu kaikella mahdollisella mustasta vaseliinista alkaen. Minä seisoin vaivaantuneena keskellä huonetta odotellen kuittausta rahtikirjaan, kun työnjohtaja kierteli sikoja syvän hiljaisuuden vallitessa.

Lopulta hän kirjoitti nimensä rahtikirjaan, ojensi sen minulle ja karjaisi: OVAT TAAS PERKELE SOTKENEET SIAT SIELLÄ FORSSASSA! Nyökyttelin myötätuntoisena päätäni ja kiiruhdin salamana paikalta…