”Guten Tag. Tämä auto on vähän liian pitkä Saksaan." Se oli tietysti vähän huono uutinen, kun samallahan se oli liian pitkä myös Itävaltaan ja kaikkiin muihinkin maihin mitä ympäriltä löytyi. Kärry oli muuten myös liian korkea, mutta onneksi kuitenkin poliisin mittanauha pysyi vaakatasossa.
Minä kävin katsomassa kärryn alle ja pyytelin anteeksi. Yritin selittää tälle virkamiehelle, että nyt on käynyt niin, etten en ole huomannut tapin jääneen väärään asentoon. Virkamies ei ymmärtänyt juttujani, joten näytin hänelle, että tule tänne kärryn alle. Näissä kärryissä oli nimittäin siirrettävä vetotappi.
Sovittiinkin, että siirrän tapin taaksepäin ennen kuin ylitän Saksan valtakunnan rajan. Miekkonen otti varmemman vakuudeksi paperini mukaansa ja käski käydä ilmoittautumassa, kun homma oli valmis. Minä tein työtä käskettyä. Ajoin auton pois kärryn alta ja availin kiintoavaimella yksi kerrallaan tapin ympärillä olleet toistakymmentä mutteria. Hiukan haastavaa oli pitää toisella kädellä, jossa oli muovikassi, painavasta vetotapista kiinni, kun kiertelin viimeisen mutterin pois. Viimein tappi oli irti. Siirsin sen taaksepäin toisiin pultteihin, jotka olin ensin teräsharjalla putsaillut, ja aloin väännellä muttereita kiinni. Lopulta oli taas tappi paikallaan ja kärry kytkettynä autoon.
Kävin ilmoittautumassa ja konstaapeli tuli vielä tarkastamaan työn tulokset. Hän olikin tyytyväinen näkemäänsä, antoi paperini takaisin ja toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi Saksaan.
Minä lähdin matkaan, ajelin varovasti ensimmäiselle moottoritien parkkipaikalle, joka tuli vastaan ja aloin taas siirtämään vetotappia. Tällä kertaa takaisin eteen. Kärry oli nimittäin niin lähellä auton hytin takaseinää, ettei minulla olisi ollut minkäänlaista toivoa kääntyä ensimmäisestäkään risteyksestä ilman, että ainakin puolet hytin takaseinästä olisi kuoriutunut perävaunun kulman ympärille.