Kuljettajan uniapnea - Ranen tarina - osa 2/4

Osa 2/4. Uniapnea – imuilmaputki lytyssä

Tässä juttusarjassa pureudumme uniapnean syövereihin. Tarinan päähenkilö on 56-vuotias autokuljettaja Rane, joka kärsi sekä työtä että vapaa-aikaa häiritsevästä väsymyksestä. Ensimmäisessä osassa kerrottiin hänen kokemistaan oireista, jotka ovat tyypillisiä uniapnealle. Voimakas kuorsaus, yöhikoilu ja toistuva yöllinen virtsaamistarve ovat niistä yleisimpiä ja merkitsevimpiä. Hoitamatonta uniapneaa sairastava kuljettaja on kuin dieselmoottori, jonka imuputki on tukossa ja tiivisteet vuotavat. Pitää meteliä ja vuotaa eikä tehoja ole nimeksikään. Kuorsaus voi kuitenkin saada samassa huoneessa nukkuvan havahtumaan ongelmaan ja kenties patistamaan kuorsaajan lääkärin tutkimuksiin, joihin suomalainen mies ei omasta aloitteestaan hevillä lähde. 

Vikadiagnoosi - yöpolygrafia

Uniapnean diagnoosi varmistetaan unirekisteröinnillä eli yöpolygrafialla. Se vaatii aina lääkärin lähetteen. Tutkimus kestää yhden yön ajan ja se pyritään tekemään kotioloissa niin, että tutkittavan henkilön vuorokausirytmi olisi mahdollisimman normaali. Ennen tutkimusta tavataan uniapneaan perehtynyt sairaanhoitaja, joka antaa ohjeet tutkimuksen tekemiseen. 

Rane sai sairaanhoitajan tapaamisen yhteydessä rekisteröintilaitteen mukaansa. Se on noin kännykän kokoinen elektroninen laite. Illalla ennen nukkumaan menoa Rane kiinnitti vaimonsa avustuksella kehoonsa laitteen viisi anturia. Laite mittaa unen aikaista hengitysilmavirtausta, rintakehän ja pallean hengitysliikkeitä, veren happipitoisuutta, sydämen syketaajuutta, nukkuma-asentoa ja jalkojen liikkeitä. Se äänittää myös kuorsausäänet, joten makuuhuoneen tulee olla muuten mahdollisimman äänetön. Ranen nukkumista laite ei isommin häirinnyt ja tutkimus oli kivuton.

Aamulla herättyään ja syötyään aamupalan Rane palautti rekisteröintilaitteen samaan paikkaan, mistä hän oli sen saanut.  Hän sai jo parin päivän kuluttua rekisteröintilaitteen palauttamisesta puhelun, jossa  sairaanhoitaja vahvisti Ranen sairastavan vaikeaa uniapneaa ja antoi ajan seuraavaan tapaamiseen. 

Uniapnea – imuputki lytyssä

Uniapnea tarkoittaa unenaikaisia hengityskatkoja. Kun ihminen nukahtaa, ylähengitysteitä tukevat lihakset rentoutuvat. Jos nämä rakenteet ovat ahtaita, hengitysilman virtaus vaikeutuu tai estyy kokonaan. Hengityskatkokset tai hengityksen vaimentumat ovat toistuvia ja kestävät vähintään 10 sekuntia, pahimmillaan jopa yli minuutin. Ne päättyvät tavallisesti lyhyisiin havahtumisiin, joita nukkuja itse ei välttämättä edes huomaa. Tämä häiritsee unta ja aiheuttaa unen rikkonaisuutta ja univajetta. 

Testaapa sekuntikellon kanssa miltä tuntuu olla minuutti hengittämättä! Entä jos tällaisia hengityskatkoksia olisi parin minuutin välein?

Ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuvaa uniapneaa kutsutaan obstruktiiviseksi uniapneaksi. Siinä hengitysteiden ahtaudesta johtuva sisäänhengityksen aiheuttama alipaine unen aikana tukkeaa kokonaan ilman virtaamisen sisäänpäin hetkellisesti ja saa aikaan hengityksen katkoksen. Moottoriteknistä vertausta käyttäen imuilmaputki menee lyttyyn. Katkos voi kestää jopa yli minuutin. Merkittävänä pidetään yli 10 sekunnin katkoksia, joita esiintyy vähintään viisi kertaa tunnissa. Katkos päättyy usein korahdukseen ja nukkujan havahtumiseen, vaikkei hän aina tietoisesti herääkään. Toistuvien hengityskatkosten vuoksi uni jää katkonaiseksi. Henkilö on aamulla väsynyt, joskus jopa väsyneempi kuin nukkumaan mennessään. Päivän aikana väsymys kasvaa ja iltapäivällä se voi olla hyvinkin voimakasta ja johtaa nukahteluun.

Uniapneassa määritellään kolme vaikeusastetta:

• lievä:                 5 – 15 hengityskatkoa tunnissa
• keskivaikea:    16 – 30 hengityskatkoa tunnissa
• vaikea:              yli 30 hengityskatkoa tunnissa

Uniapnean syyt

Ahtauden ja katkojen syynä voi olla lihavuus. Kaksi kolmesta uniapneapotilaasta onkin enemmän tai vähemmän ylipainoisia, mutta uniapneaa esiintyy myös hoikilla ihmisillä. Ylipaino on kuitenkin uniapnealle voimakkaasti herkistävä tekijä, ja sairauden yleistymisen katsotaankin johtuvan vääränlaisista elintavoista aiheutuvan ylipainon lisääntymisestä. Väsyneenä tulee usein syöneeksi enemmän ja epäterveellisemmin, jolloin nielun ahtauttavaa rasvaa kertyy yhä enemmän. Uniapnealle voi altistaa myös nenän tukkoisuus tai jokin rakenteellinen tekijä, kuten muun muassa ahdas nenä tai nielu tai purennan poikkeavuudet. Myös lyhyt ja paksu kaula tai kookkaat nielurisat voivat lisätä kuorsausta ja hengityskatkoksia. 

Tupakointi ja monet keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet sekä kilpirauhasen vajaatoiminta lisäävät uniapnean riskiä ja pahentavat sen oireita. Samoin alkoholi, joten niin sanottua yömyssyä ei uniapneasta kärsivän kannata ottaa.

Milloin lääkäriin

Uniapnea tulee ottaa vakavasti ja lääkäriaika varata viimeistään siinä vaiheessa, kun se aiheuttaa häiritseviä päivä- tai yöaikaisia oireita. Autonkuljettajan tulee hakeutua viipymättä tutkimuksiin viimeistään siinä vaiheessa, jos päiväaikainen väsymys on niin voimakasta, että ajaessaan nukahtaa tai on lähellä nukahtamista. Uniapneatutkimuksiin on yleensä pitkä jono, mutta autonkuljettajana Rane pääsi tutkimuksiin jo noin kahden viikon odotuksen jälkeen. Uniapnean kohdalla, kuten muissakin sairauksissa, työkyvyn turvaaminen on tärkeä prioriteetti.

Seuraavassa osassa – Uniapnea ammattikuljettajalla – kortti, henki vai hoito tarkastelemme uniapnean vaikutuksia ja seurauksia ammattikuljettajalle.