16.9.2022 | Jarkko Nisula
Sitten matkaan. Ajelin tiukasti koko päivän, mitä nyt jossakin viidakkoparkissa keittelin päiväkahvit. Iltamyöhällä olin Krakovassa ja silloin oli jo pakko pysähtyä tankkaamaan.
Juotin Scaniaa kirpeässä talvi-illassa, kun viereiselle mittarille pysähtyi henkilöauto ja vanhempi karvahattupäinen mies alkoi tankata sitä. Meni hetki ja sitten miekkonen sanoi: ”Terve, minne olet matkalla?”
Olin varmaan vähän puusta pudonneen näköinen, kun kaveri alkoi seuraavaksi selittää olleensa 70-luvulla monta vuotta Suomessa keikkamuusikkona.
Olin satamasta lähdön jälkeen ajanut noin 750 kilometriä ennen kuin olin kenenkään kanssa puheissa ja sitten tämä ensimmäinen tapaamani puolalainen puhuikin suomea. Mielessäni kävi, että tämäpä on kielitaitoinen kansa.
Jouduin valitettavasti myöhemmillä reissuillani perumaan tämän ajatuksen, sillä en kuullut enää sen jälkeen, yhtä lääkäriä lukuun ottamatta, kenenkään puolalaisen puhuvan mitään muuta kieltä kuin puolaa. Ei tämä lääkärikään tosin suomea puhunut, mutta erinomaista englantia kylläkin..