14.3.2024 | Jarkko Nisula
Matkaan lähti kaksi Nyholmin, kaksi Etelä-Kiidon ja yksi Jyväskylän Kiitokuljetuksen auto. Kun pääsimme Ranskan ja Espanjan rajalle Iruniin, ohjattiin meidät kylälle tulliin jonkinlaiseen terveystarkastukseen (siis kuorman). Se tarkastus ei onnistunut enää sinä päivänä, vaan siirtyi syystä tai toisesta seuraavaan aamuun, joten lähdimme illalla kylille syömään oikein ajan kanssa.
"Tullimies puristi käsivarteni ihoa peukalon ja etusormen väliin ja sanoi taas, nyt jo kovempaa: ”CARNE”! "
Seuraavana aamuna nuorta miestä väsytti vielä hieman vanhempien kollegojen kanssa edellisen illan pitkän kaavan mukaan suoritettu ruokailu. Kollegat kuitenkin hoitelivat ystävällisesti minunkin paperini viranomaisille ja sain jatkaa vielä unia.
Hetken päästä oli kuitenkin noustava ylös, kun joku hakkasi itsepintaisesti auton ovea ja huuteli sinnikkäästi jotain espanjaksi. Könysin pihalle ja sitten seisoimme siinä nokikkain espanjalaisen tullimiehen kanssa, joka hoki jatkuvasti, että ”carne, carne”. Minä osoittelin toimiston ovea ja selitin, että tuolla se on, käy sieltä hakemassa.
Tullimies puristi käsivarteni ihoa peukalon ja etusormen väliin ja sanoi taas, nyt jo kovempaa: ”CARNE”! Hermo alkoi mennä, varsinkin, kun minut oli juuri väkisin herätetty ja vastasin myös melko kovaäänisesti, että mitä siinä nipistelet, ne paperit ovat tuolla sisällä.
Vanhempi kollega tuli hätiin ja kysyi, että mikäs täällä on menossa? Minä siihen, että tämä kaveri tivaa minulta TIR-Carnetta, vaikka se on jo tuolla sisällä.
Kolleagani vastasi: ”Niin, itse asiassa hän vain haluaa tietää, onko sinulla lihakuorma. Carne on paitsi tulliasiakirja, niin myös yhtä kuin liha espanjaksi.”
Ne Portugalin luvat muuten kuitenkin löytyivät sieltä rajalta...