12.8.2022 | Jarkko Nisula
Nukuinkin erittäin pitkän yön Itä-Saksassa jossain baanan varrella Sassnitzin ja Hoffin välillä. Kun saavuin lopulta Itä-Saksan tulliin Hoffissa, alkoi varsinainen ajokkini tehotarkastus ja hirmuinen ristikuulustelu auton vieressä ulkosalla. Minulta tivattiin moneen kertaan, että missä olin aikani heidän viehättävässä maassaan viettänyt. Kerroin yhtä moneen kertaan, että autossani baanarastilla nukkuen. Kun tullimiehet eivät minusta lopultakaan muuta irti saaneet, sain täsmälliset ohjeet kuluvalla äänellä tulevia Itä-Saksan läpiajoja varten. ”Älä nuku täällä, nuku Länsi-Saksassa!”
Myös sakotuskäytäntö oli Itä-Saksassa usein hiukan erikoinen. Työkaverini sai sakot yhdellä kädellä ajamisesta, kun lepuutti vasenta kättä sivuikkunalla ja toinen kollega taas kerran kahdet sakot alle tunnissa, vaikka ei edes ajanut.
Tämä toinen kollega oli pysähtynyt yöllä unille niin sanottuun moottoritien viidakkoparkkiin. Niissä parkeissa oli pidettävä pysäköintivaloja päällä yöaikaan. Ystävämme ei kuitenkaan jättänyt valoja päälle, koska oli kova pakkanen ja hän pelkäsi, ettei auto enää hänen herättyään käynnisty.
Kohta hänen nukahdettuaan koputettiin oveen ja ulkona seisoi konstaapeli, joka halusi maksun siitä, että parkit eivät olleet päällä. Sakko saatiin maksettua ja samalla lupa siihen, että autoa voi näin kovalla pakkasella käyttää nukkuessa, kunhan valot ovat päällä.
Kollegamme nukahti uudestaan, mutta lähes saman tien koputettiin uudelleen oveen. Oven takana seisoi tällä kertaa toinen konstaapeli, joka vaati sakkoa siitä, että kuljettaja oli jättänyt moottorin käymään pysäköintipaikalla.
Kun tämäkin sakko oli maksettu, oli toverimme piristynyt jo niin paljon, että matka saattoi jatkua.
