Hengenlähtö lähellä - Vanhan tien aikaan

Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Talvisena lauantaiaamuna oli taas lähtö Siljalla Turusta Ruotsin kautta kohti Manner-Eurooppaa. Seuraava yön höyläsin E4-tietä kohti Etelä-Ruotsia ja aamulla sain uuden laivakyydin Trelleborgista Saksan Travemündeen.

Laiva saapui Travemünden satamaan sunnuntaina illansuussa. Saksassahan on sunnuntaiajokielto yli 7,5 tonnisille kuorma-autoille ja yhdistelmille. Travemünden satamassa olikin tapana käydä tullissa ensin selvittämässä paperit ja sen jälkeen vielä ajoneuvon kanssa tullin rampilla kontrollissa jo päivällä tai alkuillasta, jos siis oli jo paikalla ennen kuin ajokielto loppui klo 22.00. 

"Herra autonkuljettajalle tuli kuitenkin lopulta tullin nöyrä anteeksipyyntö ja virka-asettaan esitelleelle tullimiehelle vastaavasti tukevat moitteet."

Ajoneuvon tarkastuksen jälkeen ajettiin kulkupelit valmiiksi trailerikentän perälle sataman takaportille, josta virkamiehet päästivät innosta puhkuvan kuljettajalauman maantielle kilvanajoon tasan kello 22.00. Portista pääsi ulos esittelemällä tarpeellisen määrän leimoja sisältäneen laufzettelin (vapaa suomennos = juoksu- tai ajoseteli). Leimat lappuun sai kerättyä käymällä kaikilla vaadituilla rasteilla tullissa (esim. rajapoliisi, paperien kontrollointi ja ajoneuvon, polttoaineen sekä kuorman kontrolli).

Olin juuri tullissa esittelemässä paperikasaani paikallisille publikaaneille kymmenien muiden kuljettajien kanssa, kun Trans-Expertin kuljettaja tuli sisälle harvinaisen kalpean näköisenä kertomaan meille muille suomalaisille paikalla olijoille, kuinka hän oli juuri meinannut joutua pyssyn ruuaksi.

Kollegamme oli kävellyt tullin rampilla autoaan kohti. Hän oli tulossa tullikopista, jonne oli vienyt laufzettelinsä kontrollin ajaksi. Juuri silloin hänen täysperävaunuyhdistelmänsä perävaunun paripyörien ulompi rengas oli räjähtänyt. Huonoksi onneksi yksi tullimiehistä oli seissyt aivan renkaan vieressä ja maassa oli noin viisi senttiä juuri satanutta räntää.

Sokkiin mennyt, loskalla kuorrutettu ja läpimärkä sekä kuulonsa väliaikaisesti menettänyt tullimies oli huutanut suoraa huutoa ja osoitellut huono-onnisen kaverimme nenäpäätä kotelosta kaivamallaan pistoolilla silmittömän raivon vallassa. Itse tullipäällikkö oli tarvittu hätiin, ennen kuin tämä henkisen tasapainonsa menettänyt virkamies oli saatu taltutettua ja ase korjattua parempaan talteen. Herra autonkuljettajalle tuli kuitenkin lopulta tullin nöyrä anteeksipyyntö ja virka-asettaan esitelleelle tullimiehelle vastaavasti tukevat moitteet.

Renkaan räjähtäminen joutui siitä, että laivan kannelta oli tarttunut paripyörien väliin puolipyöreä metallinen ”reivauspatti”, joihin autot kettingeillä tarvittaessa kiinnitettiin matkan ajaksi. Ikävä kyllä rengas antautui tälle metallinpalaselle juuri tullin rampilla.

Kymmeneltä illalla, kun pääsimme ryntäämään baanalle, oli kollegallakin kuitenkin taas ehjät renkaat alla ja alkuillan kalpeus kasvoilta kaikonnut.