GOOD LUCK! - Vanhan tien aikaan

Pohjois-Ranskassa kaupungin laidalle tullessa huomasin poliisisedän ja pysähdyin kysymään tietä purkupaikalle. Tämä pyöritteli päätään ja viittilöi seuraamaan 100 m päässä olevalle poliisiasemalla. 

Jätin auton tien reunaan ja seurasin pollaria asemalle. Siellä oli suuri seinäkartta kaupungista. Syynäsimme karttaa ja aina vaan useampi virkavallan edustaja halusi liittyä porukkaan. Hetken päästä ainakin puolenkymmentä konstaapelin etusormea seikkaili kartan päällä ja lopulta kaikki sormet osoittivat samaa pikkukatua.

Päät pyörivät ja kovaäänisestä mölinästä pääsin siihen käsitykseen, että paikka ei varsinaisesti ollut tarkoitettu rahtiautoille. Yksi herroista osasi englannin kielen alkeet ja totesi minulle säälivästi hymyillen ja olkapäälle taputtaen: ”Good luck!”

Jatkoin matkaa poliisilta saamieni ohjeiden mukaisesti ja kadut totisesti kapenivat jatkuvasti. Viimeiset 200 metriä kävin kävellen tarkistamassa tilanteen. Painotalon pääoveksi osoittautui yksi autotallin ovi kapealla kadulla jyrkässä alamäessä.

Purkupaikka sijaitsi korttelin toisella puolella. Mäen alta piti kääntyä vasemmalle ja heti seuraavasta risteyksestä uudestaan vasemmalle jyrkkään ylämäkeen. Samalla kohtaa toisella puolen korttelia oli aivan samanlainen autotallin ovi kuin firman pääovikin, mutta se oli kuitenkin paperivaraston ovi. Painotalo jatkui siis läpi koko korttelin, ja muita ovia ei ollut.

Auto ajettiin kadun vasempaan reunaan, kyljestä avattiin yksi laita ja otettiin siitä kohtaa laudat pois. Vaikka kokemusta ranskalaisten touhuista olikin jo runsaasti, niin mietin silti, että mitähän tästä oikein mahtaa tulla. Kuinka täysi kuorma pieniä paperirullia kierälleen lastattuna, kolmeen – neljään kerrokseen, puretaan sivusta, kun auto niin jyrkässä mäessä, että trukki ei todennäköisesti edes pysyisi pystyssä.

No eipä mitään. Kaverit kantoivat sisältä vanhoja autonrenkaita kärryn viereen suureksi keoksi. Keko oli asetettu niin, että rullat eivät päässeet valumaan alamäkeen. Sitten pari ukkoa kiipesi kyytiin ja alkoi pudotella rullia rengaskasan päälle, josta ne välillä pomppivat suoraan autotallin ovista sisälle ja välillä taas talon seinään. Muut kaverit vuoroon juoksentelivat rullia karkuun ja vuoroon pyörittelivät niitä varastoon.

Kyllähän se kärry lopulta näinkin tyhjeni ja kaikki onneksi säilyivät hengissä. Lohjan Paperilla tosin olisi tullut maansuru, jos siellä olisi nähty kuinka heidän valmistamiaan tuotteita kohdeltiin.