Ali - Vanhan tien aikaan

Kun kävin ensimmäistä kertaa Morylla Pariisissa lastaamassa kappaletavaroita, sijaitsi heidän terminaalinsa vielä La Courneuvessa. Terminaalissa oli säpinää, kun siellä oli pari uutta kaveria juuri aloittamassa terminaalityöntekijän uraansa. Minua siunattiin toisella heistä.

Työhön perehdytys näytti olevan sellainen, että kaveri istutettiin ensin trukkiin: tuossa on kaasu ja tuossa jarru, eteen ja taakse, ylös ja alas. Sitten lastauslista käteen ja näytettiin perävaunuani. Romut tuonne, kaikki pitää mahtua.

Sen huomasi, että miekkonen oli sentään joskus ennenkin trukissa istunut. Sai nimittäin sen liikkeelle. Hän löysi sitten vielä terminaalista tavaraakin, joka oli menossa suuntaan ”à la Finlande”.

"Sitten, kun piti alkaa lastaamaan äskeisten lavojen päälle, niin kipaisin nopeasti auton jääkaapista pari kaljaa."

Sitten viiletettiinkin jo paletti piikeillä kärryn ovista sisään niin, että rutina kuului eli ei siis osunut ensimmäisellä yrityksellä paletti sille varatulle paikalle. Kaveri ei kuitenkaan tästä masentunut vaan otti uuden vauhdin ja sinnehän se upposi, vaikka edelleen vähän vinossa. Ja lavan pohjalle jäi puusilppua paleteista kunnioitettava määrä. Sama jatkui seuraavan lavan kanssa. Yritin pariin kertaan rauhoitella innokasta lastaajaa, mutta turhaan.

Sitten, kun piti alkaa lastaamaan äskeisten lavojen päälle, niin kipaisin nopeasti auton jääkaapista pari kaljaa. Otin kaveria tiukasti hihasta kiinni ja käskin ulos trukista sekä istutin perävaunuun kuorman päälle. Siinä sitä sitten istuttiin nenät vastakkain varttitunti. Montaa yhteistä sanaa meillä ei ollut, mutta jotain saatiin sentään selväksi.

Minulle selvisi, että miekkosen nimi oli Ali, ja Alille selvisi, että minä en hyväksy tavaroitten hajottamista ennen kuin ne ovat edes kunnolla kyydissä.

Kun kaljat oli juotu, otettiin uusi alku. Nyt homma sujuikin jo toiseen malliin. Ei Alin trukinajotaito siinä välissä kohentunut, mutta otteisiin tuli kaivattua varovaisuutta ja loput tavarat saatiin kyytiin ilman ulkoisia vammoja.

Kävin viimeisen kerran Morylla 8 vuotta myöhemmin. Terminaali oli sijainnut silloin jo pitkään Mitry Compansin teollisuusalueella. Ali oli edelleen töissä ja muisti vieläkin tulla aina sanomaan käsipäivää, kun tulin terminaalille purkamaan tai lastaamaan.

Jäi muutenkin mieleen tämä ensimmäinen käynti Morylla, kun engelsmannikuskit olivat niin kiinnostuneita kuvassa näkyvästä Sisusta, että siinä tarvittiin lopulta työkalupakkianikin. Kaverukset kiertelivät autoa kuin kissat kuumaa puuroa ja toinen ehti hypätä peilin varteen ja jäädä siihen hetkeksi roikkumaan sormuksestaan ennen kuin ehdin päästää heidät tutustumaan Sisun sisätiloihin. Sivuleikkureita tarvittiin, jotta saatiin muotopuoli ja kivuliaasti puristava sormus pois Lordin sormesta.