Aika tavaran kaupitsee - Vanhan tien aikaan

1980-luvulla, kun nykyisellä EU-alueella oli vielä kansallisvaltioiden välillä rajamuodollisuudet, oli tapana tullin toimesta sinetöidä lähes kaikki vientikuormat. Se oli melkoinen rasite ja hidaste kuljettajalle silloin, kun kuormassa oli tullauksia ja purkuja useammassa paikassa, jopa useammassa maassa.

Esimerkiksi Ranskassa saattoi olla ensimmäinen tullaus aivan pohjoisessa Lillen liepeillä ja ensimmäinen purku Lillen ja Pariisin puolivälissä. Periaatteessa piti siis tullauksen yhteydessä poistattaa sinetti kuormatilasta ja käydä purkamassa tämä ensimmäinen paikka sekä sen jälkeen ajaa takaisin Lilleen samaan tulliin hakemaan uusi sinetti tai vaihtoehtoisesti käydä ensin myös Pariisissa suorittamassa muut tullaukset ja vasta sen jälkeen palata purkamaan sinne Lillen ja Pariisin välille. Joskus toki myös onnistui poistattaa sinetti kaikista lopuista tullipapereista ensimmäisen tullauksen yhteydessä.

"Ei käy, sanoi tämä."

Jos taas oli ensin yhden tavaraerän tullaus Lillessä, mutta nekin tavarat purettiin Pariisin alueelle, kuten muutkin tavaraerät, ei ongelmaa ollut. Silloin saattoi käydä myös Pariisissa toisessa ja mahdollisesti vielä kolmannessa tullissa, ennen kuin ovia täytyi availla ensimmäistäkään kertaa purkauksen takia.

No tietysti jokainen touhusi sinettien kanssa niin kuin parhaaksi näki.  Suomen tulli oli kyllä omalta osaltaan yrittänyt tietämättään helpottaa kuljettajien elämää. Sinettien materiaali oli jossakin vaiheessa muuttunut niin pehmeäksi, että sinetit eivät enää murtuneet niin helposti niitä poistettaessa kuin aiemmin. Ainakin Turussa oli tällainen sinettierä kauan käytössä.

Olin taas kerran lähdössä Turusta Silja Linen laivalla Tukholman kautta kohti Keski-Eurooppaa. Tullilla oli periaatteessa mahdollisuus päästää meidät myös ilman sinettiä matkaan, jos kuorman pystyi toteamaan joten pyysin, kuten aina, tullimieheltä, että päästää minut matkaan ilman  sinettiä, kun tullauksia ja purkupaikkoja oli taas useampia useammassa maassa. "Ei käy", sanoi tämä.

Jollakin lailla oltiin jo tultu tutuiksi, kun näiden samojen tullimiesten kanssa touhuttiin Turussa melkein joka viikko vuodesta toiseen ja sanoinkin hänelle, että laita sitten se sinetti, otan sen välillä pois. "Ei sitä pysty ottamaan välillä pois", sanoi puolestaan virkamies ja sinetti pistettiin papereihin.

Hetken päästä sama tullimies tuli ulos laittamaan sinettiä perävaununi oviin. Sanoin, että annatko uuden sinetin, jos todistan tällä ensimmäisellä, että sen voi ottaa välillä pois. Hän katseli minua hetken ja sanoi: "ok!".

Käskin hänen kääntyä hetkeksi ja otin sinetin pois. Sitten totesimme yhteisesti, että perävaunussa ei ole sinettiä. Tulli kääntyi uudestaan ja pistin sinetin takaisin. Taas katseltiin, tällä kertaa sinettiä ja virkamies joutui myöntämään, ettei hän pystynyt sanomaan oliko sinetti ollut välillä pois vai ei.

Uusi sinetti laitettiin kärryn perään eikä asiasta enää puhuttu sen koommin. Joku kollega kerran kyseli miksi minulla oli lajitelma eri numeroisia vanhoja sinettejä auton hytissä. Vastasin hänelle, että "Aika tavaran kaupitsee…"